Panic At The Disco

Puut pienen polun reunustaa

On suihkuallas aina tyhjä vaan

Nyt puiden yli meren täältä nähdä voi 

Kun ennen tuuli vain sen äänet joskus tänne toi



Saavuin tänne niin kuin häpeillen

Edes kynttilää mä tänne tuonut en 

Vastannut en öisiin viesteihin 

Soittanut en vaikka lupasin 



Ja kahdestaan pojat nurmikolla makaa

Katsoo poutapilvien takaa joskus aurinko kuin muistuttaen

Ettei kuitenkaan joka hetkeen pääse mukaan 

Joskus tietä tunne ei kukaan, ota vastaan päivät jotka kiinni saat 

sillä sunnuntaisin kuolee kuninkaat



Kun tarttunut ei tuuli purjeisiin 

Hän enää jaksanut ei jäädä ankkuriin

Ei jaksanut hän enää odottaa 

Ilman valtakuntaa kaikki katoaa 



On helppo mennä jos vain käsketään 

Vaan vaikeaa on pyytää lähtemään 

Nyt liian myöhään saavun tänne kuitenkin

En ole vahvempi kuin kuuluu tapoihin